Käytösoireiden hoidosta
18.04.2016
Alla on professori Kaisu Pitkälän Lääkärilehdessä 15/2016 vsk 71 referoima artikkeli käytösoireiden (= neuropsykiatristen oireiden) hoidosta. Tutkimusasetelmassa vahvistettiin hoitotyön osaamista ja laadittiin protokolla oireisiin vastaamiseksi: ensin vastaaminen perustarpeisiin, kuten nälkään ja janoon, seuraavaksi kivun selvittäminen ja hoito, kolmantena tunnetarpeiden selvittäminen ja niihin vastaaminen, neljäntenä erilaisten lääkkeettömien, lohduttavien hoitojen kokeilu, viidentenä kipulääkkeiden kokeilu ja viimeiseksi psykiatrin konsultaatio ja tarvittaessa psyykenlääkkeet. Tutkimuksessa saatiin hyvä vaste oireiden vähenemiseen. Olisko tässä malli myös omalle kodillesi?
- KAISU PITKÄLÄ
Muistisairauden neuropsykiatristen oireiden lääkkeettömästä hoidosta näyttöä
Muistisairaiden neuropsykiatrisiin oireisiin suositellaan ensisijaisesti lääkkeettömiä hoitoja melko vaatimattomasta näytöstä huolimatta, sillä psyykenlääkkeitä käytettäessä riskit ovat usein suuremmat kuin hyödyt. Hollannissa tehtiin kunnianhimoinen tutkimus, jossa vanhainkodissa vähintään keskivaikeaa muistisairautta sairastavien osastoilla hoitajia koulutettiin potilaiden räätälöityyn hoitoon.
Mukaan otettiin 288 muistisairautta sairastavaa, joilla neuropsykiatristen oireiden pisteet NPI-NH-mittarilla olivat vähintään 4 (vaihteluväli 0–144) tai CMAJ-mittarilla vähintään 44 (vaihteluväli 29–203). Tutkittavat olivat keskimäärin 83-vuotiaita, 70 % käytti lähtötilanteessa psyykenlääkkeitä, NPI-pisteet olivat verrattain matalat (keskimäärin 16) ja lähes 90 % oli vaikean muistisairauden vaiheessa. Asetelma oli satunnaistettu, kontrolloitu ja sokkoutettu. Puolet osastoista sai viisi kolmen tunnin koulutusta, joissa opeteltiin vastaamaan neuropsykiatrisiin oireisiin portaittain: ensin vastaaminen perustarpeisiin, kuten nälkään ja janoon, seuraavaksi kivun selvittäminen ja hoito, kolmantena tunnetarpeiden selvittäminen ja niihin vastaaminen, neljäntenä erilaisten lääkkeettömien, lohduttavien hoitojen kokeilu, viidentenä kipulääkkeiden kokeilu ja viimeiseksi psykiatrin konsultaatio ja tarvittaessa psyykenlääkkeet.Interventio näytti kuuden kuukauden seurannassa vähentävän neuropsykiatrisia oireita merkitsevästi verrattuna vertailuryhmään (NPI –3,6 pistettä) ja myös depressiivisissä oireissa näkyi lievittymistä. Interventio vähensi antidepressiivisten lääkkeiden mutta ei muiden psyykenlääkkeiden käyttöä.
Tutkimus on lupaava ja interventio sellainen, jota käytännössä käytetään tämän potilasryhmän hyvässä hoidossa. Tutkimusta vaivasi kuitenkin sama ongelma kuin monia muita vastaavia tutkimuksia: tutkittavat kärsivät melko vähäisistä neuropsykiatrisista oireista eivätkä he näin ollen voineet juurikaan parantua. Tutkimuksessa oli ns. lattiaefekti.
Pieper MJC ym. Effects of stepwise multidiciplinary intervention for challenging behavior in advanced dementia: a cluster randomized, controlled trial. J Am Geriatr Soc 2016;64:261–8.